+ 
=
The Challenges and Opportunities of Managing Brand Meaning in a Changing Media Landscape from a Marketer’s Perspective*
That’s more or less it, for now. I’m knee deep in articles and books now trying to make sense of the whole field. I’m trying to combine Holt’s theory of cultural branding (combined with McCracken’s writings on meaning management) with Jenkins’ theory of converging media culture. I always felt that Holt’s work, which relied heavily on TV spots in its analysis, could be developed further in creating a cultural brief that encompasses all media channels, not just TV.
* it’s a working title.
interesting ja hienoa, että jenkins tarttui kyytiin.
kuuluuks action figuret, t-paidat, tapahtuma, ym. ei-klassiset “mediat”, noiden media channelien joukkoon? channel eli kanava on muuten näin kaksisuuntaisuuden, “interaktion” epälineaaristen käyttökokemusten aikakaudella muutenkin hieman ongelmallinen käsite.
argh. huonoa kieltä. piti olla mm. interaktion JA epälineaaristen…
Tarkoitus olisi joo melko kriittisesti arvioida et mitä voi tätä nykyä kutsua mediakanavaksi. ja joo, toi kaksisuuntaisuuden tuoma haaste on olennaista mun tutkimuksessa. varsinkin jos kyseessä on “meaning management” ja jos viestintä on kaksisuuntaista, on se brandille aika ongelmallista. tai ainakin se “hallinta” osa.
just muutama viikko sitten luin spekulaatiota et pitäiskä RFID-tägejä mieletää mediakanaviks brandeille. kanavia riittää joo. mut tarkoitus olis pohtia sellainen yleismaailmallisempi malli, jotta firmat voisi myös oppia tunnistamaan, että kas, tässäpä kanava.
eli vähän niinku kaikki erilaiset kulttuurin muodot ja osat “kanavina”? ja toisaalta, nämä kanavat kulttuurin muokkaajana.. palaanpa töihin ennenkuin aloitankaan.
kyllä, nimenomaan noin =)
eli ts. sun pitää löytää joku teoria, joka tulee tota vuorovaikutussuhdetta. onks toi holt se?
Holt on se, joka on tutkinut ja havainnollistanut brandin “ympärillä” vaikuttavien ihmisiryhmien välisen dynamiikan ja merkityspyörityksen tosi pitkälle, mut Holt ei oo (vielä) ottanut kantaa esim sosiaalisen median rooliin merkitysten diffuusiossa ja sen sellaisessa.
Se on tarkastellut erillään brandin tosifaneja, portinvartijoita ja peruskuluttujia, mutta yrityksen keinosta vaikuttaa näihin se on keskittynyt lähinnä TV-spotteihin. Tässä olis mun rako, eli laajentaa tota näkemystä monimediaisuuteen sekä yrityksen että noiden eri populaatioryhmien näkökulmasta.
meikä ei brandista oo ollu kauheen kiinnostunut ja myöskään perillä koulutustaustan ja duunien takia.
viime aikoina oon ruvennut havaitsemaan että siitä voisi olla apukonstruktiona hyötyä omissa operaatioissa kun oon ruvennut havaitsemaan, että narratiivi “patternina” alkaa puskemaan kokonaisvaltaisesti läpi omissa tekemisissä projektiviestinnän, tiedontuotannon ja “käyttäjätutkimuksen” sekä sit ton käyttäjäkokemus ja vuorovaikutus-disainin suhteen.
brandi liippaa noita mielestäni kovasti lähellä + tossa design-osastossa pelataan merkitysten muokkaamisen ja oikeanlaisten vaikutelmien olosuhteiden tarjoamisen suhteen niin vahvasti, että pitäis perehtyä enemmän brandiin.
… jos ehtis.
Joo, suosittelen =) Designissa brandin rakentaminen tuotteen / kokemuksen sisään on musta aika olennaista (vastaväitteitä?), joten brandin moniulottuisuuden ymmärtäminen tai hahmottaminen jeesaa varmasti.
jos ehdit, heitäpä pari hyvää pointteria brandipuolen tsekkaamiseen (kirjoi, blogei, ym.), ja sillä meiningillä että meikän tausta on media-design-käyttökokemus-käyttäjätutkimus-osastolla. markkinoinnista ei o ymmärrystä ja numerot ei vaan yksinkertaisesti saa meikän mopoa keulimaan.
Toi Holtin kirja on ihan perkeleen hyvä. Se käsittelee lyhyesti brandaamisen kolme eri aatesuuntaa ja luo uuden, mielestäni kehittyneimmän ja mielenkiintoisimman aatesuuntauksen siinä sivussa. Blogeista niin Murketing ja McCrackenin blogit on jees. Hyvää pelkästään brandaamista käsittelevää blogia on vaikee ollu löytää. Mut siis McCrackenin näkemys siitä et mitä brandi on on lähinnä omaani. Tai oikeestaan häneltä oon näkemykseni pölliny =)
Henri, median käsitteleminen kanavana on ongelmallista IMHO, koska se typistää viestinnän prosessikoulukunnan näkemykseen. Omassa gradussani määrittelin sosiaalisen median lähinnä prosessiksi. Tämä vei käsitettä lähemmäs yhteisten merkitysten rakentamiseen, joka on taas lähellä semioottisen koulukunnan ajatuksia.
Ville, itse olen kokenut Thomas Gadin 4D-brandimallin suhteellisen hyväksi tavaksi lähestyä brandaamista. Tämä käytiin lävitse ainakin yhdellä idbm-kurssilla.
Ymmärrän kyllä että tuo näkökulma on ongelmallinen, enkä näe sosiaalista mediaa tosiaankaan pelkkänä “kanavina” niinkuin joku sanomalehti. Mutta jos haluaa tehdä vertailevaa analyysiä perinteisten kanavien välillä, pitää käyttää jotain yhteistä nimittäjää. Mediakanavan määritelmä on kuitenkin aika laaja: “teknologinen sisällön siirtämisväline” ja “kokoelma sosiaalisia ja kulturaalisia protokollia”; tuon määritelmän täyttää niin sosiaalinen media kuin TV:kin.
Pääasia on, että valitsee jonkinlaisen nimittäjän, jotta homman saa hoidettua kotiin (vaikka se olisikin teknislähtöinen
). Muuten tota mediaa voi pyöritellä sitten pyöritellä loppututkimuksen pääsemättä alkua pidemmälle. Median määritelmiä on aika rutosti.
Pitää vielä sanoa, että hemmentin mielenkiintoinen aihe. Pitääkin haastatella tästä enemmän f2f, kunhan taas törmtään.
Eikö brandi oo myymistä. meemi on kehitystä. kanava on väline, mutta yksioikoinen käsitys siitä mitä tapahtuu
myyminen on pakottamista, harhauttamista